The ecstasy has turned into tiredness. I’m starting to have enough of this chaos in my room; luckily in a few days I’ll be sitting in an aeroplane and all this is left behind.
Last night my housemate Johanna went through my pile of travel clothes. “You won’t need this. This is not practical. Take nice clothes, the ones you like. Why couldn’t you wear beautiful T-shirts on a hike? A lot of photos will be taken of you, you don’t want to look awful in them, do you?” Johanna even lent me one of her skirts. No, she’s not vain. She had a point. I’m grateful that she eliminated two of my ugliest shirts. This morning I got more reasons: “You’ll represent me there. You bring image of Finland.”
Another friend of mine must be satisfied now that I finally after eleven years bought a new cell phone. Although not in order to bring a more modern image of Finland, but because my old Nokia 5110 phone wouldn’t work in South America.
***
Huuma on vaihtunut väsymykseen. Alkaisi tämä kaaos huoneessani jo riittää; onneksi parin päivän päästä istun lentokoneessa ja kaikki tämä jää taakse.
Viime yönä Johanna-kämppikseni kävi läpi matkavaatekasani kovalla kouralla. ”Et sä tätä tartte. Tää ei oo käytännöllinen. Ota mukaan kivoja vaatteita, sellaisia joista sä tykkäät. Mikset sä muka voi käyttää kauniita paitoja vaelluksella? Susta otetaan reissussa paljon kuvia, et kai sä halua näyttää niissä ihan kamalalta?” Johanna jopa antoi minulle yhden hameen lainaan. Ei, hän ei ole turhamainen. Vaan ihan oikeassa. Olen kiitollinen, että hän rankkasi kasasta pois kaksi ruminta paitaani. Tänä aamuna sain vielä hyviä lisäperusteluja: ”Sä edustat mua siellä. Sä viet Suomi-kuvaa.”
Eräs toinen ystäväni on varmasti tyytyväinen, kun reilun yhdentoista vuoden jälkeen vihdoin ostin uuden puhelimen. En tosin siksi, että veisin modernimpaa Suomi-kuvaa maailmalle, vaan siksi, että vanha Nokia 5110 -puhelimeni ei toimi Etelä-Amerikassa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti