sunnuntai 14. maaliskuuta 2010

Läksiäisillanvietto työporukalla

Mikä mahtava tunne, voi tätä hypeä! Loppuviikosta hyvästelin työkaverit ja irtauduin työrutiineista 5,5 kuukaudeksi. Viikonloppuna kaksi ystävääni kävivät tapaamassa minua vielä ennen reissuun lähtöäni. Onpa mukavaa olla kuin juhlittu sankari. Viimeisten parin viikon aikana ovat viimeisetkin rippeet epäilyksistä ja epävarmuuksista karisseet – nyt mennään eikä meinata!

Torstaina töiden jälkeen kävimme työporukalla pelaamassa Texas hold’emia. Olin toivonut itsepuolustuskurssia – tiedä millaisiin tilanteisiin sitä matkan varrella joutuu. Mutta kuten vitsailimme, kenties peliopastuksesta onkin minulle enemmän hyötyä – jos vaikka rahat loppuvat kesken matkan. ;-) Vaikka olin kieltänyt hankkimasta minulle mitään läksiäislahjoja, palaanhan syksyllä takaisin töihin, sain matkalle mukaan selviytymispaketin: Sisu-askin, kondomeja, pari hajuvesinäytettä (tango-iltoja varten), Fazerin suklaata ja lempikarkkejani Duelloja. Lahja oli paketoitu lakikirjan sivuihin kohdasta ”Yleissopimus lapsen oikeuksista” ja ”Laki lapsen huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevan päätöksen täytäntöönpanosta”. Kortissa oli kaksi mummoa liftaamassa, ja Hanna ojensi sen saatesanoin, että yksin ei sitten saa liftata. Hauska, ajatuksella valikoitu, reppureissaajan rinkkaan mahtuva Survival Kit – suuri kiitos työkavereilleni! Oli mukavaa, kun ette päästäneet minua vain vaivihkaa livahtamaan maailmalle.

Läksiäisillan päätteeksi sain vielä rehdin, kunnon halauksen pomoltani. Hän katsoi suoraan silmiini ja sanoi lämpimän painokkaasti: ”Moi”. Siihen katseeseen ja yhteen sanaan tiivistyi kaikki: kiitos tähänastisesta työpanoksestasi, pidä huolta itsestäsi, arvostamme valintaasi ja rohkeuttasi, tervetuloa takaisin syksyllä. Vastasin samanlaisella katseella ja moi-sanalla. Kiitos kaikesta tähänastisesta ja siitä, että suotte minulle tämän mahdollisuuden. Pidän huolta itsestäni.

Työkavereideni ristiriitaiset tunteet reissuni suhteen kiteytti hyvin toimistopäällikkömme puhelimessa viime viikolla: ”En tiedä pitäisikö minun olla kateellinen vai kauhuissani.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti